Luonnonkiharan sielunelämää

Tarina puolitutusta

Sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mitenkäs sitten, jos se lapsi ei olekkaan ollut kovin rakas? Eikä oikeastaan oma lapsi ollenkaan, vaan ennemminkin sellainen pikkusen hermon päälle käyvä puolituttu, joka tulee paikalle, kun sitä vähiten haluaisi ja taas loistaa poissaolollaan, kun tarve jälleennäkemiselle olisi suurimmillaan.

Tällainen on monesti luonnonkiharaisen hiuksen omaavan suhde siihen omaan voimakastahtoiseen pääkarvaan. Muistatko, miten lapsena kaikki sukulaiset ihastelivat siun vaaleita enkelikiharoita? Muistatko myös sen kuinka niiden enkelikiharoiden jäätyä taakse alkoi se väsytystaistelu tuota kosteilla keleillä painovoimaa uhmaavaa hattarapilveä vastaan?

Hiukset eivät koskaan näyttäneet siltä, miltä halusit niiden näyttävän. Lopulta olitkin haalinut pörröntaltutustalkoisiin aseiksesi hiustenkuivaajan, suoristusraudan, muotoilusuihkeet, vaahdot, vahat ja lakat. Ainoat käyttökelpoiset ”kampaukset” olivat kireät ponnarit ja nutturat. 15-vuotiaana olisit huoletta voinut kulkea pipo päässä vuorokauden ympäri vaikka samaan aikaan äitisi kovaan ääneen muistutti kuinka niitä ihania kiharoitakin voisi joskus näyttää. Lopulta ehkä ratkaisit taistelun saksilla, koska eihän se tukka nyt lyhyenä niin paljon voi taistella vastaan.

Vai voiko?

Taipuisa, laineikas, kihara, säkkärä, käkkärä, oikukas, vaikea ja haastava

Nämä ovat vain osa niistä adjektiiveista, joita usein kuulee mainittavan puhuttaessa luonnonkiharasta. Mutta onkohan tämä kuitenkaan koko totuus. Mitäpä lottoot? Kun kasvaa aikuiseksi ajatellen oman pääkarvan olevan rasittava, hallitsematon ja oikukas, niin siitä ajatuksesta on vaikea päästää irti.

Mutta millaisia mahdollisuuksia se tarjoaisikaan, jos tuon puolitutun kanssa istahtaisi hetkeksi alas ja tutustuisi hiukan syvemmin, nyt kun kumpikin ollaan kuitenkin jo aikuisia?

Alku kannattaa ottaa varovasti, sillä tässä puolitutussa pikkasen kieroon kasvaneessa tyypissä on jotakin hyvin hämärää. Kun alatte tutustua, se kujeilee siun kanssa. Tekee jekkuja, joita se ei ennen ole tehnyt, niin hyvässä kuin pahassakin. Lopulta se kertoo mitä se oikeastaan on siulta vailla, jotta te kaksi voisitte tulla toimeen ja ehkä hengailla yhdessä vähän useamminkin.

Tällä tavalla teidän suhde kehittyy ja alkaa tuottaa ansaittua tulosta. Luvassa on sellaisia tuloksia, joita sie et itekkään ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt. Lopulta tajuat, että ei se ollutkaan puolituttu, vaan jotain paljon enemmän. Se olikin yksi perustavanlaatuinen osa sinua. Sellainen osa, joka oli ollut siellä kokoajan, mutta sie olit ite pitänyt sen tiedostamatta piilossa.

Miulle kävi just näin

Lapsuuden enkelikiharat muuttuivat teinivuosien rasittavaksi hallitsemattomaksi harakanpesäksi ja lopulta aikuisiän lyhyeen hiusmalliin.

Sitten tuli päivä, kun miulta kysyttiin ”ootko kuullu curly girl -metodista?”. En ollut. En ennen tuota hetkeä, mutta kaksi tuntia myöhemmin olin jo laittanut liittymispyynnön kiharakomppaniaan ja lukenut lukemattomia kirjoituksia metodista. Opin nopeasti, että metodi on yksinkertaisuudessaan nerokas.

Kun hiusten hoidosta jätetään hiusta kuivattavat sulfaatit ja alkoholit, hiuksen pintaan kertyvät silikonit ja vahat sekä hiusta kuluttava harjaaminen ja kuumakäsittely pois, saadaan tulokseksi terveemmän hiuksen lisäksi myös hiuksen luonnollinen muoto.

Yhtä nopeasti opin myös sen, että tämän yksinkertaisen ohjenuoran lisäksi metodissa on paljon muutakin. Kiharametodi sisältää valtavasti käsitteistöä ja erilaisia tekniikoita, jotka voivat todella viedä mukanaan tai vastaavasti vetäistä maton alta heti alkumetreiltä. Pari päivää luin valtavasti lisää metodista. Totta puhuakseni en ymmärtänyt ensin puoliakaan lukemastani, mutta jokaisen uuden tietotsunamin kaataneena kokosin itseni takaisin jalkeille ja määrätietoisesti jatkoin eteenpäin.

Pari päivää myöhemmin tein päätöksen hypätä suoraan metodin syvään päähän ja laittaa kaikki hiustenhoitotuotteet kerralla vaihtoon. Enkä ole katunut hetkeäkään. Tuosta alkoi täysin uusi hämmästyttävä matka miun oman kiharan sielunelämään ja sen luontaisen muodon jälleennäkemiseen yli 20 vuoden tauon jälkeen.

Tuosta hetkestä on nyt kulunut aikaa 1,5 vuotta

Tuosta hetkestä on nyt kulunut aikaa 1,5 vuotta ja tähänastinen matka on ylittänyt kaikki miun villeimmätkin odotukset.

Ohut, hentoinen, yhteistyöhaluton hiuskuontalo on nyt historiaa ja tilalle on ilmestynyt edelleen ohut ja hentoinen, mutta ainutlaatuinen, luonnollinen ja kihara hius, jossa vihdoin tunnen oloni omaksi itsekseni.

Miun kiharamatkaa, sillä kohtaamia kommelluksia, ajankohtaisia kimurantteja kiharakriisejä sekä kaikenlaisia luonnonkiharaan liittyviä vinkkejä voit jatkossakin lukea täältä, kiharablogista.

Tervetuloa mukaan!

@curlyhaemae

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *